Kirjasuora | Lehti | Tori | Opera | Itsenäiset kustantajat

Itsenäiset kustantajat
Suoramyyntiä harjoittavien kustantajien verkosto

Kirjasuoran asiakkaille:
Kirjasuoran kustantajat | Kotimaiset kustantajat verkossa | Verkkokaupat

Liittymistä harkitseville kustantajille ja yhteistyötahoille:
Itsenäisten kustantajien toiminta

Itsenäisten kustantajien suoramyyntiluettelo | Kirjailijoiden mentorit

Vinkkejä itsenäisiksi kustantajiksi aikoville | Linkkejä | Svenska sidan | Ilmoittautuminen itsenäiseksi kustantajaksi | Ilmoittautuminen kirjailijoiden mentoriksi

Copyright © 1999-2002 Kirjasuora. Kaikki oikeudet pidätetään.


Vinkkejä itsenäisiksi kustantajiksi aikoville
Copyright © 1999-2001 Kirjasuora. Kaikki oikeudet pidätetään.

Benji-hyppy kirjallisuuteen | Itsenäisten kustantajien verkoston toiminta | Mentoritoiminnan säännöt

Käsikirjoituksen laadinta | Käsikirjoituksen tarjoaminen kustannettavaksi | Käsikirjoituksen painokuntoon valmistelu |
UUTTA! Painopaikan valinta | Tekijänoikeudet | Hinnoittelu ja painoksen suuruus


»KYLTYYRI»
HELSINGIN MURTEELLA

»Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!»
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri -
se on Kiinassa Kiinaan myyri -
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.

Eino Leino

Un sonnet sans défauts vaut seul un long poème.
Mais en vain mille auteurs y pensent arriver;
Et cet heureux phénix est encore à trouver.
A peine dans Gombaut, Maynard et Malleville,
En peut-on admirer deux ou trois entre mille:
Le reste, aussi peu lu que ceux de Pelletier,
N'a fait de chez Sercy qu'un saut chez l'épicier.
Pour enfermer son sens dans la borne prescrite,
La mesure est toujours trop longue ou trop petite.

Boileau, L'art poétique (Chant II, lignes 94-102), Paris 1674

Yksikin virheetön sonetti on pitkän runoelman veroinen.
Vaan turhaanpa tuhannet kirjailijat luulevat pystyvänsä luomaan sellaisen:
Eipä semmoista ainutkertaista onnenpekkaa ole tullut vielä vastaan.
Gomboon, Maynar'in ja Mallevillen kirjoituksissa
Ei ihailtavia sonetteja ole kuin pari kolme tuhansien joukossa:
Muiden - joita luetaan yhtä vähän kuin Pelletie'nkin tekemiä - menestys
Ei ole Sercin kirjakaupasta riittänyt kuin loikkaan ruokakaupan kääreeksi.
Sanottavansa mahduttamiseksi ennalta määrättyihin rajoihin,
Mitta onkin aina liian pitkä tai liian ahdas.

Aiemmin julkaisematon käännös © 1990-1999 Kari Eveli

Nicolas Boileau (1636-1711) oli pariisilainen kirjailija, jonka ystäväpiiriin kuuluivat kirjailija ja sanakirjantekijä Furetière, kirjailijat Racine, La Fontaine, Molière, Chapelle sekä näyttelijätär ja kirjailijatar la Champmeslé. Boileaun L'art poétique eli runousoppi on keskeistä ja kyllästymiseen asti ranskalaisissa kouluissa luettua ja paljon siteerattua - osaksi sananparsiksi muuttunutta - ranskankielistä kulttuuriperintöä, Leinon "Pariisin pulituuria". (Pulituuri on siis tässä 'sivistyksellinen viime silaus' eikä nestemäistä ainetta, saati juotavaa). Tekstissä esiintyvät lisäksi: Gombaut (1570-1666), Maynard (1582-1646) ja Malleville (1597-1647), jotka olivat kaikki ranskalaisia runoilijoita; Pelletier (1517-1582) oli ranskalainen oppinut ja kirjailija; Sercy oli Boileaun ajan pariisilainen kirjakauppias.

Itsenäinen kustantaminen - benji-hyppy kirjallisuuteen

Tuleva kirjantekijä, joka haluaa kokea kustantamisen ja yksityisyrittämisen riemun, vapauden ja adrenaliinisyöksyn, voi kokeilla itsenäistä kustantamista. Monet vanhat kokeneet kirjailijat eivät taidata rohjeta ryhtyä tälle tielle: he ovat monin sitein kustantajassaan kiinni. Kirjailija-kustantaja -suhde on kuin avioliitto. Toiset liitot ovat harmonisia, toiset myrskyisiä ja riitaisia. Ero on usein parempi ratkaisu kuin epätyydyttävä suhde. Kustantajaansa syystä tai toisesta pettyneet kirjailijatkin ovat tervetulleita itsenäisiksi kustantajiksi, mutta ennen kaikkea suuntaamme katseemme tulevaisuuteen. Nuorella kirjantekijällä on kehittyneen tulostin-, paino- ja tietokonetekniikan ja tietokoneverkkojen ansiosta luomisvoimansa kanavoimiseksi muitakin mahdollisuuksia kuin perinteinen kustantaja. Ja mikä parasta hänellä ei ole valmiita siteitä kustantajaan ja niin muodoin ei juuri mitään menetettävää. Epäonnistuessaankin - mikäli hanke on oikein mitoitettu - hän menettää korkeintaan hiukan rahaa, sillä kohtuullinen kustannushanke on toteutettavissa harrastuksiin menevällä rahallakin. Hän voi siis vapaasti olla oma kustantajansa - itsenäinen kustantaja, omien teostensa luoja ja tekijänoikeuksiensa suvereeni hallitsija. Jos hän myöhemmin haluaa suuren kustantajan leipiin, tekijänoikeudetkin ovat tallella uudelleen hyödynnettäviksi. Tekijän vapaus tehdä teoksillaan mitä tahtoo on kallisarvoinen asia - suurin moraalisista tekijänoikeuksista. Joka kerran kustantaa itse, ei hevin luovu vapaudestaan ja oikeuksistaan. Uuden sukupolven kirjailijat voivat suoraan kehittyä uuden vapaan kulttuurin tuottajiksi - itsenäisiksi kustantajiksi.

Suora jakelu on selkeä vaihtoehto pääasiassa suurten kustantajien käsissä olevalle kirjojen ja muiden kustannustuotteiden jakelujärjestelmälle. Parhaat edut suorasta jakelusta kustantaja saa vain keskittämällä kaiken jakelunsa suoraan myyntikanavaan. Tekijä-kustantaja voi näin ohittaa tarpeettomat väliportaat ja olla suorassa yhteydessä lukijaansa. Suora jakelu voidaan järjestää helposti verkosta löytyvien kustantajien kotisivujen kautta. Itsenäiset kustantajat -palvelu luetteloi halukkaiden kustantajien yhteystiedot, jotta ne olisivat helposti keskitetysti saatavilla. Kukin kustantaja vastaa omasta markkinnistaan itsenäisesti. Itsenäiset kustantajat pyrkivät lisäämään yhteistyöhön osallistuvien kustantajien näkyvyyttä markkinoilla myös muilla keinoin, esimerkiksi osallistumalla mahdollisuuksien mukaan valtakunnalliseen yhteismainontaan lehdissä, erilaisissa kirjaluetteloissa ja muissa viestimissä. Kannatamme olemassaolevien kanavien käyttöä aina kun niitä on käytettävissä ja kunnioitamme eri kustantajien erilaisia levitystapoja. Kukin on vapaa tekemään omat jakeluratkaisunsa. Tavoitteenamme on silti ohjata tuotteistamme kiinnostuneet ihmiset vähitellen kunkin itsenäisen kustantajan ikiomiksi suoramyyntiasiakkaiksi. Jo nyt verkko on iso kirjakauppa ja kustantaja. Tulevaisuus on meidän.

Tärkeä varoitus

Itsenäiseksi kustantajaksi ryhtyminen on aina hyppy tuntemattomaan. Emme yllytä ketään hylkäämään toimivaa suhdettaan kustantajaansa, kirjakauppaansa tai kirjavälitysliikkeeseensä, sillä itsenäisellä kustantajalla on edessään karikkoinen ja vaikea tie, joka on täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä. Pitäkää siis kynsin hampain kiinni hyvästä kustantajasta ja toimivasta kirjanmyyntikanavasta. Itsenäisellä kustantajalla täytyy olla tarpeellinen muu toimeentulo tai riittävä varallisuus, jotta kustannustoiminta voitaisiin rahoittaa. Kustantaminen aiheuttaa aina nimensä mukaan kustannuksia. Varma rahantulo on toiveajattelua, oli hanke omasta mielestä miten hyvä tahansa. Koska kustantaminen on yrittämistä, kustantajalla tulee olla käsitys yrittäjäeläke- ja verolainsäädännöstä ja yritystoiminnan muista teknisistä yksityiskohdista ennen kustantajaksi ryhtymistä. Jos nämä perusedellytykset eivät ole kunnossa, ei kannata edes haaveilla kustantajaksi ryhtymisestä. Toisaalta epätoivoon ei ole syytä vaipua, jos iso kustantaja palauttaa teoksen käsikirjoituksen. Sen voi nykytekniikalla helposti ja verraten edullisesti saattaa yleisön saataville itse. Lopputulos ei ole välttämättä sen huonompi, jos vain nähdään tarpeeksi vaivaa. Verkostoitumalla voi omien teosten markkinointikin lähteä vähitellen liikkeelle. Itsenäinen kustantaminen on iloinen asia, jos siihen vain on varaa. Sananvapaus on aina rahasta kiinni. Joten ensin raha-asiat kuntoon ja sitten vasta kustantamaan. Onnea ja menestystä kaikille itsenäisille uuden suomalaisen kulttuurin rakentajille. 


Itsenäisten kustantajien verkoston toiminta

Itsenäisten kustantajien verkostoon voivat liittyä kaikki Itsenäisten kustantajien kanssa markkinointiyhteistyöstä kiinnostuneet kustantajat, erityisesti tervetulleita ovat suoramyyntiä harjoittavat kustantajat ja tästä levityskanavasta kiinnostuneet kirjailija-kustantajat, myös ns. "omakustantajat". Tämä on tärkeää siksi, että monet uudet ajatukset, kauno- ja tietokirjalliset teokset syntyvät asioiden aktiivisen harrastuksen kautta. Pyrimme edistämään suomalaisen kulttuurin sisältöjen uusiutumista pitämällä esillä itsenäisiksi kirjailija-kustantajiksi pyrkivien kauno- ja tietokirjailijoiden omakustannetoimintaa. Tuemme siis kirjailijoiden emansipaatiopyrkimyksiä. Erityisesti pyrimme tarjoamaan henkistä ja markkinointitukea ja kriittisiä neuvoja omia hengentuotteitaan ensi kertaa itsenäisesti markkinoille tarjoaville mentoritoiminnan avulla.

Itsenäisten kustantajien verkosto pyrkii mahdollisuuksien mukaan luomaan ison kustannustalon toiminnot vapaaehtoisvoimiensa avulla väljästi verkostoitumalla. Itsenäisten kustantajien suoramyyntiluettelo verkossa pyrkii luomaan tunnetun ja helppokäyttöisen keskitetyn markkinointikanavan suoramyynnille. Itsenäisten kustantajien kirjailijoiden mentorit ovat taas yritys tarjota vapaaehtoisvoimien avulla maksutta niitä palveluja itsenäisiksi kirjailija-kustantajiksi aikoville, joita kustannustoimittajat tarjoaisivat. Itsenäisten kustantajien verkosto pyrkii erityisesti tarjoamaan tukeaan niille itsenäisiksi kirjailija-kustantajiksi aikoville, jotka ovat vakaan oman harkinnan jälkeen päätyneet yrittämään suoramyyntiä ainoana tai pääasiallisena jakeluratkaisunaan.

Mentoritoiminnan säännöt

Tarjoamme kokeneille kauno- ja tietokirjailijoille mahdollisuuden ilmoittautua mentoreiksi omalla alallaan. Kirjailijoiden neuvonantajina toimiminen on maksutonta vapaaehtoistoimintaa. Mentori on henkilö, jolla on kokemusta kirjantekijänä ja omia julkaisuja siltä alalta, jolla hän toimii neuvonantajana. Pelkkä kriitikko kelpaa siis vain toisten aloittelevien kriitikoiden mentoriksi. Kaikki kunnia silti asiansa osaaville kriitikoille! Haluamme myös heidät mukaan, mutta vain kritiikin ja kirjallisuudentutkimuksen kategoriaan. Kukaan ei voi olla uskottava mestari siinä, mitä ei ole itse koskaan tehnyt. Mentori luovuttaa omaa aikaansa maksutta sopiviksi katsomilleen henkilöille. Mentori sitoutuu toimimaan oman ymmärryksensä mukaan kirjailijan parhaaksi. Mentori voi lukea käsikirjoituksia ja esittää niihin parannuksia ja kritiikkiä. Mentorilla ei ole velvollisuutta ottaa vastaan mitään toimeksiantoa ja mentori voi lopettaa toimintansa tai "pitää lomaa" syytä ilmoittamatta milloin tahansa. Mentorin palveluksia käyttävän kirjailijan tulee kunnioittaa mentorin tahtoa kieltäytyä jostakin toimeksiannosta. Mentorin päätöksistä ei voi valittaa. Mentorin meneteltyä vastoin kirjailijan etua tai toimittua muuten sopimattomasti, hänet voidaan poistaa mentorien luettelosta. (Palauta myös mieleen mentori-sanan alkuperä: Mentoor oli Odysseuksen pojan Teelemakhoksen vanha ja viisas neuvonantaja sekä Odysseuksen ystävä, jonka haltuun hän uskoi kotiväkensä ja omaisuutensa. Mentorin rooli kumpuaa suoraan tästä esikuvasta: hänelle kuuluu niin kokemattoman kirjailijan opastaminen kuin hänelle uskotun kulttuuriperinnön vaaliminen).

Vinkit

Käsikirjoituksen laadinta

Kirjan käsikirjoituksen laadinta ja muokkaus on nykyään halpojen tietokoneiden ansiosta helppoa. Kirjailijaksi ryhtyvän kannattaa oman etunsa vuoksi harjoitella kymmensormijärjestelmä ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Kannattaa hankkia vaikka jokin halpa kymmensormijärjestelmää opettava atk-ohjelma. Ei kannata ryhtyä kaksisormijärjestelmän käyttäjäksi. Jos kuitenkin on sellaisen omaksunut, voi siitä päästä eroon pitämällä jonkin aikaa lomaa konekirjoitustöistä ja ryhtymällä sitten aktiivisesti opettelemaan kymmensormijärjestelmää. Parin viikon uurastus palkitaan vähempinä kramppeina ja nopeampana ja varmempana kirjoituksena. Monille kirjailijoille lyijy- tai kuulakärkikynä ja kirjoituslehtiö saattaa olla tietokonetta parempi tekstin luonnosteluväline. Ideoita voi kerätä eri paperilapuille ja muutella niiden järjestystä, kunnes valmis kokonaisuus alkaa hahmottua. Kun alustavasti korjattu luonnos on valmis, voi sen siirtää tietokoneelle. Sitten kannattaa muotoilla se julkaisuasuun ja tulostaa se kirjoittimella. Tulostuspaperia ei kannata säästää, mikäli haluaa laadukasta jälkeä. Isoa riviväliä käyttämällä - tai jakamalla paperi kahdeksi palstaksi ja täyttämällä vain toinen palsta - on mahdollista tehdä kynällä korjauksia käsikirjoitukseen kaikessa rauhassa, vaikka mukavassa makuuasennossa, jolloin pään verenkierto on parempi ja ajattelutyökin sujuu tehokkaammin. Aloittelevan kirjailijan ongelmana on yleensä pikemminkin tekstin liiallisuus kuin sen niukkuus. Suuri osa kirjailijaksi kasvamista on terveen itsekritiikin kehittyminen. Kannattaa esimerkiksi harjoitella oman tekstinsä karsimista puoleen alkuperäisestä. Vain parhaat palat kannattaa kustantaa, varsinkin jos maksaa painatuskulut itse. Jokainen turha sana maksaa, sen tietää jokainen ammattikustantaja. Toinen asia, joka vaivaa uusia kirjailijoita, on turha hosuminen. On tietysti turhauttavaa, kun joutuu odottamaan kuukausia vieraan kustantajan arviota tarjotusta kirjastaan. Jos kustantaa itse, on syytä "makuuttaa" teoksiaan yhtä pitkään kuin suuretkin kustantajat, jotta luomisen ensi huuman haihduttua näkisi, mitkä osat niistä ovat todella kirjallisuutta ja mitkä äkisti laskeutuvaa turhaa vaahtoa. Kun sitten luulee, että teos on valmis, ei kannata vielä tilata kirjapainoa, vaan luoda teoksesta "kenraalipainos" valmiine kansi- ja mainostussuunnitelmineen. Tämän valmistuttua täytyy odottaa pari viikkoa katsomatta valmista kenraalipainosta. Sitten voi tutustua siihen kriittisin vieraan silmin. Jos se sitten oman ja muiden käytettävissä olevien asiantuntijoiden (puolison, ystävien, mahdollisen mentorin) mielestä kestää arvostelun, voi ottaa kirjapainoon yhteyttä. Ennen kuin kirja saadaan ulos painosta menee vielä pari kolme kuukautta, mikä riittäneekin joten kuten esitteiden painattamiseen ja muun markkinoinnin valmistelemiseksi. Kun kirjan ilmestyminen on varmistunut, täytyy sille hankkia ISBN-tunnus (jota voisi kutsua vaikka kirjojen sosiaaliturvatunnukseksi). Nykyään tunnuksen voi tilata myös verkosta Suomen ISBN-keskuksen sivulta. Pakolliset vapaakappalelähetykset voi ulkopuolista painopaikkaa käyttävä kustantaja yleensä jättää kirjapainon huoleksi.

Käsikirjoituksen tarjoaminen kustannettavaksi

Monesti voi olla hyvä idea käyttää olemassaolevan kustantajan palveluja. Jos haluaa julkaista teoksiaan harrastusmielessä työn ohella, ei aika riitä kustantamiseen. Tai jos haluaa keskittyä vain kirjoittamiseen, perinteinen kustantaja on hyvä ratkaisu. Käsikirjoituksen tarjoaminen kannattaa tehdä tarkan harkinnan jälkeen. Mieti, mikä kustantaja saattaisi olla kiinnostunut tekemästäsi käsikirjoituksesta ja minkä kustantajan leipiin haluat ryhtyä. Ota selvää kustantajan taustoista (omistajat ja muut sidosryhmät) ennen kuin tarjoat teoksiasi. Tämä on tärkeää varsinkin, jos teos sisältää mielipiteitä tai on poliittisesti sitoutunut. Käytä mahdollisia suhteitasi tai tuttujesi suhteita hyväksi lähestyessäsi kustantajaa. Suosittelija, jolla on jo jalka oven toisella puolella, on verraton apu. Lähetä pieni edustava esimerkki tuotoksistasi halutulle kustantajalle. Ei välttämättä parasta materiaalia heti, jotta suhde pystyisi kehittymään ja voisit muodostua "lupaavaksi kirjailijanaluksi". Siis jonkinlainen "koepallo". Ideoita varastetaan ja niitä on vaikea laillisesti suojata, joten pidä ideasi omana tietonasi. Tarjoa konkreetti pieni heti painamiskelpoinen pikku juttu. Tulosta se asiallisesti hyvälle paperille, pane se isoon kirjekuoreen, älä taita arkkia! Liitä mukaan paperin kääntöpuolelle teipattuna levyke, jossa sama juttu on pelkkänä tekstitiedostona, jotta se voidaan siirtää saman tien julkaisijan järjestelmiin taitettavaksi. Kirjoita levykkeen päälle tarraan, mitä se sisältää ja millä koneella se on tehty (PC/Mac). Liitä mukaan eri arkille yhteystietosi sekä pieni elämäkerta, josta taustasi käy ilmi. Pankkitilin numeronkin voit liittää mukaan, jotta palkkion maksaminen olisi helppoa. Samalla arkilla voit selostaa, miten haluaisit juttusi ilmestyvän. Et välttämättä saa toiveitasi läpi, mutta jos et esitä niitä, niin sitten et ainakaan.

Älä oleta, että käsikirjoituksesi palautetaan. Lähetä siis aina vain kopio tai tuloste, ei koskaan ainutta alkuperäistä. Mikäli kustantaja ei reagoi kohtuullisessa ajassa - aika vaihtelee suuresti kustannustalosta riippuen, tarjoa juttuasi muille. Vaihda mieluummin kustantajaa, jos ei tärppää. Ei kannata tyrkyttää, mikäli ei nappaa. Tyrkyttämällä voit tietysti päästä päämäärääsi, mutta siitä tulee pitkän päälle vain ikävyyksiä.

Mikäli muut eivät ole kiinnostuneita jutustasi, harkitse kannattaako kustantaa se itse. Itsenäinen kustantaminen on helpompaa ja edullisempaa kuin olet luullutkaan. Tekijänoikeussuojasi ja tekemisen vapautesi on suurin itsenäisessä kustantamisessa, mutta niin on myös työmäärä, riski ja vastuu. Valinta on sinun. Tee valintasi harkiten, jotta et joudu katumaan.

Käsikirjoituksen painokuntoon valmistelu

Käsikirjoituksen valmistelu tapahtuu nykyään kätevästi millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla. Kirjoittamisen ammattilaisille on lisäksi olemassa tavallista toimistotekstinkäsittelyohjelmaa tehokkaampia vaihtoehtoja. Amerikkalaisten sanomalehtimiesten ja allekirjoittaneen perinteinen suosikki todelliseksi teho-ohjelmaksi tällä alalla on XyWrite (huom. nykyään ns. abandonwarea). Mikäli tekstiä ei muokata kovin intensiivisesti, voi myös harkita tekstin kirjoittamista suoraan julkaisuohjelmalla. Hyvien julkaisuohjelmien (Adobe PageMaker, Corel Ventura, Quark) etuna on tekstinkäsittelyohjelmiin verrattuna mittatarkkuus. (Huomautus PageMakerin käyttäjille: Adobe on ilmoittanut, että PageMaker tulee vastaisuudessa olemaan bisneskäyttäjille suunnattu tuote. Sen tulee julkaisupuolella korvaamaan kesällä 1999 markkinoille tuleva InDesign. Lue lisää myös Adoben kokonaisstrategiasta: The Adobe Professional Publishing Platform). Halvan vähintään 600 pisteen laserkirjoittimen hankinta on perusteltua. Hankinta on edullisimmillaan vain noin 2.000,- markkaa. Kirjapainoalalla suositeltavia ovat kuitenkin PostScript-kirjoittimet: A4-tulostukseen pystyvien hinnat ovat 1999 noin 5.000,- markasta 10.000,- markkaan (edullisimmasta päästä on esimerkiksi uusi HP LaserJet 2100M, joka pystyy aitoon latomakonejälkeen - ero on iso 600 pisteen kirjoittimiin verrattuna), nykyään saa myös edullisesti A3-kokoisia kirjoittimia (esimerkiksi HP LaserJet 5000 -sarja) ja monipuolisia mainoksiinkin sopivia laservärikirjoittimia (esimerkiksi Tektronix Phaser 740 -sarja) alle 20.000,- budjetilla. Kuuma vinkki konttorin yleistulostimeksi (ei siis kirjapaino-originaaleja varten) on HP 2000C -värimustesuihkukirjoitin, jonka saa nyt (maaliskuussa 1999) valtuutetuilta HP:n jälleenmyyjiltä 3990,- tarjoushintaan tai verkosta (www.e-kanava.fi) jopa 3660,- hintaan. Koneen teho, kohtuulliset väriainekustannukset ja nopeus tekevät siitä varteenotettavan värilaserin korvikkeen. PostScript-kirjoittimella voi sopivasti pienentämällä - tulostamalla A4-kokoisena luotu sivu 71% pienennöksenä julkaisuohjelmien tukemien kohdistusviivojen kera - luoda 1:1 esimerkiksi A4-kokoiselle 100 g värikopiopaperille A5-kokoisen kirjan pasteup-originaalin, jonka voi kuvauttaa kirjapainossa kuin kirjapainossa. Jos rahaa ei ole kuin parin tonnin peruslaserkirjoittimeen, vähänkin suuremmat hyvillä reprokameroilla varustetut kirjapainot voivat kuvata A4-kokoiset originaalit pienennöskuvauksena kaikkein yleisimmäksi A5-kokoiseksi kirjaksi. Pasteup-menetelmän etuna on valoladontaa edullisempi hinta ja se, että tekijä näkee originaalistaan teoksensa lopullisessa muodossaan ja, mikäli käyttää PostScript-kirjoitinta, myös lopullisessa koossaan. Jos ei halua toimittaa teostaan paperioriginaaleina kirjapainoon, voi kirjan mahduttaa useimpien tilauskirjapainojen hyväksymille 100 Mt Zip-irtolevyille PDF-muodossa tai lähettää verkon kautta elektronisessa muodossa. Uusimpien julkaisuohjelmien tukema Adobe Acrobat PDF-muoto säilyttää teoksen muotoilut ja merkistöt omalla ruudulla näkyvän kaltaisina. Tästä muodosta kirjapaino voi tuottaa joko perinteistä PostScript-valoladontaa tai digitaalista painamista, jossa (offset-)painolaattojen valmistus jää kokonaan pois. Menetelmä on eräänlaista teollista lasertulostusta ja soveltuu parhaiten pienehköihin painoksiin muutamasta sadasta kappaleesta noin tuhannen kappaleen painokseen. Teoksesta on aina syytä tehdä useita lopulliseen asuun saatettuja tarkastusvedoksia, jotta kaikki painovirheet ja unohdukset saataisiin pois. Kun edellisen version virheet on korjattu ja se on tulostettu puhtaaksi, löytyy korjausluvussa todennäköisesti uusia virheitä, joita ei nähty, koska korjauslukijan huomio kohdistui edellisessä versiossa olleisiin virheisiin. Korjauslukua suoritettaessa kannattaa käyttää useita eri lukijoita tai pitää pitempiä (useiden viikkojen) taukoja, jotta ei sokeutuisi tekstin virheille.

UUTTA! Uusin vaihtoehto on elektroninen kirja, jolloin painaminen jää pois. Adobe Acrobat PDF-muoto toimii hyvin myös elektronisen kirjan ja sen esitteiden paketointitapana (tämänkin palvelun sponsori on luonut PDF-kirjoja ja niiden esitteitä PDF-muodossa: katso Lexitec'in uutuuden Atk-englannin sanakirja 2000:n esittelyä). Katso myös elektronisen kirjan linkkejä tästä verkkopaikasta. Löydät näistä linkeistä uusinta tietoa elektronisista kirjoista.

UUTTA! Painopaikan valinta

Painopaikan valinta kannattaa suorittaa kaksivaiheisesti. Ensin voi tutkia vaikka kirjastossa, mitkä painajat tekevät haluamaasi jälkeä olemassa olevien (muiden painattajien) "mallikirjojen" avulla. Viittaamalla tähän tiettyyn jo tehtyyn painotuotteeseen saa perusasiat hinnan ja laadun suhteen selville. Se helpottaa myös varsinkin aloittelijan materiaalivalintoja (sanomalla "haluan saman painojäljen ja paperin sekä samanlaiset kannet kuin tässä mallikirjassa" tiedät mitä saat) ja nopeuttaa painajan kustannusarviota, sillä painajilla on kyllä tieto aikaisemmista töistään ja niiden hinnoista (jo uusintapainoksiakin varten). Tarjouksia kannattaa pyytää useammalta, koska hinnat vaihtelevat esimerkiksi painajan erikoistumisen ja konekannan takia. Kustannusarviopyyntöjä varten on selvitettävä teoksen sisuksen paperi, sivumäärä, kansien tyyppi ja painatukset (kannet ovat verraten kallis yksityiskohta, joten niihin kannattaa kiinnittää huomiota - toisaalta ne voivat olla kirjakauppamyyvyyden kannalta myös keskeinen elementti).

Kirjapainojen ja muiden alan palveluyritysten (sivunvalmistuslaitosten, reprojen, latomojen, sitomojen ym) yhteystiedot löydät Graafisen alan palveluhakemistosta. Sitä voi tilata maksutta Graafisen Teollisuuden Liitosta:

Graafisen Teollisuuden Liitto / Federation of the Printing Industry
Lönnrotinkatu 11 A
00120 Helsinki
Puhelin: 09-2287 7200
Fax: 09-603 527

Uusin painos Graafisen alan palveluhakemisto 2000 on juuri ilmestynyt (tammikuu 2000).

Tekijänoikeudet

Tekijänoikeussuoja on parhaita asioita kirjailijan ja kustantajan oikeudellisessa asemassa. Tekijänoikeutensa luovuttaminen maksua vastaan kannattaa tehdä vasta tarkan harkinnan jälkeen. Kannattaa pyytää kustannussopimus kotiin tutustuttavaksi ennen sen allekirjoittamista. Myös pienellä painetut ehdot on syytä lukea tarkasti ja - mikäli vain mahdollista - luetuttaa sopimus luotettavalla juristilla ennen allekirjoittamista. Tekijän kannattaa kiinnittää suurta huomiota sopimuksen irtisanomisehtoihin, mikäli ei halua joutua ikuiseen avioon kustantajansa kanssa. Itsenäiset kustantajat suosittelevat tekijöille ja kustantajille kestoajaltaan tai painosmäärältään rajattuja kustannussopimuksia. Kustannussopimus voisi olla siis kestoltaan vaikka 10 vuotta tai painosmäärältään 20.000 kpl, jonka jälkeen oikeudet palautuisivat automaattisesti tekijälle. Tällöin tekijä voisi vapaasti ja yhteistyökumppanistaan saamiensa kokemusten perusteella neuvotella vanhan kustantajan kanssa uuden sopimuksen tai etsiä teokselle uuden kustantajan. Näin vältettäisiin tehokkaasti tekijänoikeuksien väärinkäytökset - varsinkin kokemattomien tekijöiden ensisopimuksiin liittyvät "väärinkäsitykset" - ja hankalat tekijän ja kustantajan väliset "avioeroriidat". Tällaisten ehtojen soisi yleistyvän myös äänitteiden ja muussa tekijänoikeuslainsäädännön alaisessa kustantamisessa. Se on juridisesti muutoin verraten suojattoman tekijän ja reilun kustantajan yhteinen etu. Tekijänoikeus syntyy automaattisesti aidon luomistyön tuloksena. Pienen kustantajan kannattaa välttää kaikkea arveluttavaa kopioimista. Vaikka pienellä kustantajalla ei ole suuria juridisia keinoja laittomaan kopiointiin mahdollisesti syyllistyviä isompia kustantajia vastaan, niin kirjallisiin varkauksiin liittyvä häpeä estää sangen tehokkaasti niitäkin ottamasta suuria vapauksia tekijänoikeuden suhteen. Verkkojulkaiseminen on halpaa, mutta koska verkkoon pantu materiaali on helposti kaikkien kopioitavissa, se ei yleensä kelpaa maksullisten julkaisujen levitystavaksi. Kaikki verkkoon pantu materiaali on käytännössä osittain suojaamatonta, koska minkään kustantajan resurssit eivät riitä kaikkien tekijänoikeusrikkomusten seuraamiseen ja oikeustoimiin. Vaikka vain törkeimpiin tapauksiin kannattaa puuttua oikeussaleissa, silti vastaisessa oikeuskäytännössä ei tule olemaan merkityksetöntä, onko verkkojulkaisuissa www-copyright sekä all rights reserved -merkinnät. Ne kannattaa aina huolellisesti panna kaikkiin sivuihin, joiden tekijänoikeuksilla saattaa olla merkitystä. Mitään siinä ei ainakaan häviä.

Paperijulkaisujen osalta tekijänoikeuskäytäntö on vakiintunut ja juridisesti paljon ongelmattomampi kuin verkkojulkaisujen kohdalla on asian laita. Lisäksi paperijulkaisu on yleispätevä - tietokoneiden toiminnasta tai sähkönsaannista riippumattomana kaikkialla käyttökelpoinen - ja monilta osin teknisesti ylivoimainen elektronisiin julkaisuihin verrattuna. Asiakaskin tulee kylläiseksi omistamisen ilosta saadessaan käteensä siististi painetun kirjan tai koreakantisen CD-monimedialevyn kovamuovikotelossaan. Ihmisapinoille ja ihmislajille ominainen tavaroiden keräilyvietti näes.

Hinnoittelu ja painoksen suuruus

Uuden kustantajan suurimpia ongelmia on oikea tuotteen hinnoittelu ja painoksen suuruuden määrittely. Vanha yleisistä kirjastoistakin mahdollisesti vielä löytyvä Kustannustoimittajan kirja (toimittaneet Wallenius & al., Suomen kustannusyhdistys r.y., Helsinki 1980) näkee asian suuren kustantajan näkökulmasta. On suuri erehdys hinnoitella pienpainate suurten kustantajien ehdoilla. Kun vielä kiltisti tarjoaa kirjan kirjavälitysliikkeiden ja kirjakauppojen myytäväksi, ei tekijä-kustantajalle jää mitään vaivansa palkaksi. Vain siinä erittäin epätodennäköisessä tapauksessa, että kirjasta tulee myyntimenestys, voi kustantaja saada painatuskuluja enemmän rahaa kassaansa. Tämä on niin epätodennäköistä, että ensi kertaa asialla oleva kustantaja voi jättää moisen onnenkantamoisen pois laskuista eikä juuri erehdy. Joten aloitteleva kustantaja ei voi hinnoitella tuotteitaan isojen kustantajien laskukaavojen avulla. On ehkä helpompi ensin määritellä painoksen maksimisuuruus. Yleissääntönä voi sanoa, että uuden kustantajan ei koskaan kannata ottaa yli tuhannen kappaleen painosta, viisisataa kappaletta saattaa olla lähempänä sopivan koeluontoisen ensipainoksen kappalemäärää. Näissä painosmäärissä perinteinen offset ja uusi digitaalinen painaminen voivat tulla kyseeseen. Jos myytävä painosmäärä arvioidaan tätä pienemmäksi, kannattaa kustantaminen kirjamuodossa kenties unohtaa ja tyytyä monistamaan aluksi vain joitain kappaleita laserkirjoittimella tai kopiokonetekniikalla ja mikäli ne herättävät kovasti kiinnostusta, painattaa vasta sitten teos kirjana. Jos on liikkeellä pelkässä harrastusmielessä ja haluaa teoksestaan itselleen tai ystävilleen jaettavaksi yhden tai muutamia kovakantisia hienosti sidottuja kappaleita, voi sisuksen valmistaa laserkirjoittimella ja jättää sidontatyön käsinsitojan huoleksi. Kannattaa neuvotella käsinsitojan kanssa etukäteen siitä, miten tulostus olisi parasta suorittaa, jotta sopiva sidos olisi helposti tehtävissä. Tietokoneverkkojakelu on erinomainen vain ilmaisjakeluun. Maksulliset tuotteet kannattaa monistuttaa kirjoiksi tai CD-monimedialevyiksi. Näin rahallisen hyödyn saaminen niistä on todennäköisempää. Monimutkaiset verkkorahastuskokeilut kannattaa jättää suurille kustantajille, jotka tekevät niillä vielä pitkään tappiota. (Jos on aivan varma asiastaan, voi tietysti menetellä omalla vastuullaan juuri päinvastoinkin, mutta siihen en ainakaan yllytä). Pyytämällä kustannusarvion haluamastaan painotyöstä saa käsityksen painatuskuluista. Lisäämällä tähän summaan toisen mokoman minimimarkkinointikuluiksi saa hankkeen peruskustannuksen. Eli jos siis pehmeäkantisen pienen kirjan painatus maksaa 10.000,- markkaa, niin mainontaan, esitteisiin ja markkinointiin menee ainakin toiset 10.000,-. Pienpainatteita suunniteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota kansien osuuteen kokonaiskustannuksista. Värikkäät ja hienot kannet saattavat osoittautua yllättävän kalliiksi, hyvin pienissä painoksissa kohtuuttomankin kalliiksi, samoin kuin pieninä painoksina painatetut hienot ladotut esitteet. Kirjan hinnan määrittelyä varten tarvitaan käsitys tai oletus sen menekistä. Kokemukseni mukaan olettamalla, että kolmannes pienestä painoksesta tulee myytyä, saadaan varsin oikea ja turvallinen luku hinnan asetannan perusteeksi. Jos siis painos on viisisataa kpl ja tästä myydään 1/3 eli 167 kpl, täytyy suoramyynnin vähittäishinnaksi asettaa 120,- markkaa, jotta pelkät painatuskulut peittyisivät. Jos halutaan voittoa, tulee hintaan lisätä sopivaksi katsottu voittomarginaali. Mikäli tarjoat kirjojasi kirjakaupoille, joudut lisäämään tavoitevähittäishintoihisi 30-50% osuuden kirjakauppa-alennuksen kattamiseksi. Näin ollen ainakin ns. mikrokustantajan eli hyvin pienen kustantajan on perusteltua harkita suoramyyntiä yksinomaisena markkinointiratkaisunaan hintakilpailu-, kannattavuus- ja tuotteidensa esilläpitosyistä. Suoramyyntiä käyttämällä voidaan tarjota kaikille asiakkaille yhtenäiset hinnat, eivätkä kilpailijoiden hallussa tai vaikutuspiirissä olevat kirjakaupat ja tukkuporras pääse sotkemaan kustantajan tuotteiden levitystä, hinnoittelua ja imagoa. On tietysti totta, että kun kustantajan nimikemäärä kasvaa muutamiin kymmeniin vuosittaisiin nimikkeisiin, saattaa kirjakauppamyynnissä olla järkeä. Jokaisen mikrokustantajan, joka pyrkii tällaiseksi pienkustantajaksi, kannattaa ottaa tämä huomioon miettiessään suhdettaan kirjakaupan kanaviin ja mahdollisesti myöhemmin tarvitsemiinsa yhteistyökumppaneihin. Mutta mikäli isoja kasvuhaaveita ei ole, on suoramyynti ainakin mikrokustantajalle hyvin varteenotettava vaihtoehto. Huomaa myös, että monet isot kustantajat harrastavat kannattavuussyistä esimerkiksi yrityksille suunnatuissa erikoiskirjoissaan yksinomaista suoramyyntiä. Miksi aloitteleva mikrokustantaja olisi sen tyhmempi. Suoramyyntikanavaan sopivat erityisesti jollekin tarkoin rajatulle erityisryhmälle suunnatut julkaisut, mutta myös suurempilevikkisiä julkaisuja voi koettaa levittää näin: kaikenlaiset itseapuoppaat ovat esimerkki siitä, että se voi onnistua. Mikro- ja pienkustantajat tarvitsevat oman valtakunnallisesti näkyvän markkinointikanavan, jotta suoramyynti olisi realistinen ja tuottoisa vaihtoehto. Itsenäiset kustantajat on perustettu juuri tästä syystä. Itsenäiset kustantajat hallitsevat omaa markkinointikanavaansa, määräävät tuotteidensa hinnoittelusta ja levityksestä itse eivätkä ole toisten mielivallan ja hyväntahtoisuuden armoilla. Mikäli tarpeeksi monta kiinnostunutta kustantajaa saadaan yhteistyöhön mukaan, toiminta muuttaa kustannusalan kilpailua hieman tasapuolisemmaksi ja mahdollistaa mikro- ja pienkustantajien olemassaolon myös kasvavien viestintäjättien puristuksessa. Yhteistyössä on voimaa. Pieni on kaunista.

Nyt lienee paikallaan palauttaa lukija maan päälle. Aivan näin helppoa asia ei ole. Ennen tositoimiin ryhtymistä kannattaa tutustua mahdollisimman tarkkaan kustannustoiminnan teknisiin yksityiskohtiin. On syytä tehdä tarkkoja laskelmia ennen toiminnan käynnistämistä. Yllä oleva oli tietysti karkea periaatteellinen esimerkkilaskelma, johon täytyy tosielämässä lisätä vielä ainakin arvonlisäveron 8% osuuden vaikutus ja toisaalta vähentää firman ulkona tehdyn kirjapainotyön arvonlisäveron 22% osuuden vaikutus, mikäli toiminta on arvonlisäverollista. Eikä laskelmissa pidä unohtaa kiinteiden kulujenkaan, kuten esimerkiksi varaston vuokran, merkitystä ja tarvittaviin atk-laitteisiin pantua summaa. Jos toiminta on hiemankin pysyvämpää, kannattanee se aloittaakin arvonlisäverollisena kustantajalle nykyään varsin edullisen vähennysoikeuden takia. Ostojen ja myyntien arvonlisäprosentin erosta johtuen moni pieni kustantaja ei joudu maksamaan paljon arvonlisäveroa yleistettyjen vähennysten ansiosta, jotka kattavat esimerkiksi kustannustoiminnassa tarvittavat varsin runsaat ja kalliit toimistotarvikkeet. Kaikkien tarvittavien laskelmien tekeminen onkin sitten sitä varsinaista kustantajan työtä, jonka jätän itse kullekin kustantajaksi aikovalle. Mikäli sinulla ei ole varaa kirjanpitäjään tai jollet pidä kahdenkertaisesta kirjanpidosta (vaikka se nykyään pienyrittäjän onneksi tapahtuu atk-ohjelmilla) ja veroilmoitusten täyttämisestä, älä ryhdy kustantajaksi. Laskentatoimessa ja byrokratiassa on niin paljon pähkäilemistä, että mikrokustantajaksikin aikovan on syytä harkita vakavasti kunnollisen kaupallisen peruskoulutuksen (vaikkapa laskentamerkonomin tutkinnon) hankkimista.


Lähetä Itsenäisiä kustantajia koskeva posti ipublish@lexitec.fi