perhonen kallon vieressä | |||
museon vitriinissä | |||
on ylösnousseen sielun kuva | |||
nuori museon opas kertoo | |||
vanitas-asetelmassa | |||
mielessä perhonen lepattaa | |||
nurmen yli, pysähtyy kivelle | |||
on itse kesän henki | |||
tammikuisessa puistossa | |||
nurmi jo vihertää Helsingissä | |||
tänä vuonna | |||
alkemisti tahtoi tislata kultaa | |||
Saturnuksen lyijystä | |||
se lyijy oli melankoliaa | |||
turhuutta kaikki | |||
viisaus on kultaa | |||
siihen tarvitaan viisasten kivi | |||
jota etsitään vuosisadat | |||
tärkeintä on etsiä ei löytää | |||
maailman paras pubi, | |||
kertoo viikkolehden ajattelija | |||
hän etsii pubia ja löytää | |||
seuraavana päivänä kaikki on turhuutta, | |||
raskasta Saturnuksen lyijyä | |||
se kai johtuu planeettojen konstellaatiosta | |||
hän ajattelee | |||
hän kertoo toipuvansa | |||
hän ajattelee | |||
perhonen leijailee mielessä puiston reunassa | |||
tammikuulla | |||
se on ylösnousseen kesän sielun kuvajainen | |||
perhonen | |||
dopamiinin erityksen ongelmiin | |||
auttaa yleensä pieni pilleri | |||
sitä sanotaan onnenpilleriksi | |||
melankoliaa sairastivat taiteilijat ja | |||
filosofit, | |||
se kuului ammattiin | |||
kaikki työ katoaa, | |||
mitään ei saa mukaansa, | |||
kaikki jää tänne | |||
ruoste raiskaa, koi syö | |||
kevätpuutarhatyöt alkavat tammikuulla | |||
silloin tutkitaan siemenluetteloita | |||
laaditaan viljelysuunnitelmia | |||
meri on vielä jäässä, mutta iltapäivällä aurinko | |||
loistaa kuin kevättä luvaten | |||
hangen alta paljastuvat ensin vuorenkilvet, | |||
ne ovat nukkuneet lumen alla, vihreinä, | |||
ne nousevat kevääseen kuin ei mitään | |||
muisto perhosesta on kevyt | |||
se lepattaa hetken | |||
kaivattiin kevättä, pitkä talvi tiesi nälkää ja kuolemaa | |||
keväällä Floran päivänä juhlitaan ja juhlittiin kevään alkamista | |||
kaikki kukkii | |||
silloin juodaan kuin Agricolan aikaan Ukon vakka | |||
ja juopuu Ukko niin kuin Akka | |||
Dionysos nousee kuolleista | |||
hän nojaa lyhtypylvääseen | |||
luonto on herännyt | |||
lehdet ilmaantuvat lehmuksen oksaan maljakossa, | |||
se alkaa tehdä pitkiä juuria kuin lankoja | |||
kevään ensi perhonen | |||
lähtee lentoon |
Lehdet levällään puut ahmivat valoa, sen sinisyyttä, ja voikukat syöksevät valkoisia tähtiä. |
Katsokaa, mikä meidän on - kaikensynty, alkuräjähdys. Sinussa on planeetta meille kahdelle kuulle. |
|
Lakanat ovat leijuva kangasseinä. Aurinko vielä puolipukeissaan istuu pyykkinarujen luona. |
Yön sanakirja - anna lisää valoa, rahtu toivoa. Anna vielä muutakin, tummempia sävyjä. |
|
Ahnaasti sinä otat siemenen vastaan. Tuntomerkkini, nimikirjoitukseni sinussa uimasillaan. |
Lähdettyäsi on kuin olisit jäänyt - niin läsnä vielä, niin hengitys iholla, etten edes ikävöi. |
|
Ja yö on taas, kuu - silmänkantamattomiin. Iho viilenee, ihossa palaa valo. Tuoksuu rakastelulta. |
Puut vavahtavat ja tyhjentyvät tuuleen; on eron aika. Pilvet ovat mustia. Aaltoihin sataa lunta. |
LUOMISEN ILO | ||||
Tälle riville tulee ensimmäinen sana | ||||
ja keksitään valo | ||||
luodaan puu ja saadaan varjo johon käydä. | ||||
Synnyttävät sotilaita? | ||||
[paperi rypistetään] | ||||
- niin kuin maa vavahtelisi - tuli perään. | ||||
Tuhkasta nousee olioita, | ||||
halmuisia lyyrikoita | ||||
rakkauden lihakimpale hampaissaan, | ||||
sätkivä mutta | ||||
tuore Arvoitus |
PALUU VUORILTA | ||
Vainajan asento. | ||
Peset jalkasi, | ||
yksikseen soittaa vesi | ||
yksinäistä sävelmää, tuhat | ||
pisaraista | ||
märkää lauluaan. | ||
Palaa | ||
öljytynnyri | ||
vuorella sataa tuhkaa. Kivi | ||
on pysähtynyt. | ||
Unen | ||
luonnevikainen schäfer | ||
hieroo kuonoaan | ||
kättäsi vasten; | ||
haistaako se pelkosi, pureeko, | ||
repiikö kätesi jos silität? | ||
cry baby | ||
Se on taas loppu. Pullossa on kirkasta vettä. | ||
Sota on loppu. | ||
Aina jokin vihreä! Muista. | ||
Aina jokin vihreä! | ||
Näe se. | ||
Kosketa sitä. | ||
Siinä se on, | ||
kaulapannassa, | ||
aivan piikkien keskellä: | ||
Liikahtaa. |
PALUU | ||
Kuin kohtalon sormi | ||
kiertyisi kipeästi | ||
anukseen | ||
löysit itsesi hänen ovensa takaa | ||
Katseesi vanha pöytälaatikko | ||
kiviä pullollaan | ||
Erehdysten Jumala, | ||
purifie nos coeurs, | ||
purifie nos coeurs, | ||
Mille runoutesi hyllylle | ||
tämänkin hedelmän säilöt? | ||
Kerro Cupido | ||
tai kuka näitä hommia hoitelee: | ||
"selkärankani portinpieli" | ||
kuulemma "notkuu pahasti"? |